Vanhempainpäästysomaa, pieniä seikkailuja ja paljon ”huo”!

Vanhempainvuotona? Onnea! Pienten lasten arki on täynnä upeita seikkailuja. Myös lyhyitä kantamisia seuraa, usein silloin, kun lapsi haluaa ensin tehdä kaiken itse - mutta yhtäkkiä haluaa ylös syliin ja joskus mieluummin takaisin alas muutaman sekunnin kuluttua! 

Usein juuri niissä pienissä hetkissä huomaa, mikä todella merkitsee. Matkalla kotiin päiväkodista, kun isosisaruksen on noudettu ja jalat eivät yhtäkkiä enää jaksa. Keskellä ruokakauppaa, kun vaunut jouduttiin jättämään kotiin. Retkellä, kun lapsi ensin haluaa juosta itse - mutta minuutin kuluttua haluaa vain kantaa koko matkan!

Ja ehkä juuri siksi kantoliina on yksi niistä asioista, joiden merkitystä ei oikein ymmärrä, ennen kuin sitä on jo käytössä.

Kun pienet jalat väsyvät ja haluavat hieman läheisyyttä ja kevennystä, mutta myös kaikkina hetkinä, jolloin myös sinun kehosi voi tarvita hieman kevennystä!

Pienet lapset haluavat mieluiten tehdä paljon itse.
Kävellä itse. Kiipeillä itse. Tutkia itse.
Mutta joskus energia loppuu kaiken tämän hauskan keskellä. Silloin tulevat ne pienet sanat: Kannan minut!

Vanhempainvuosi ei tarvitse tarkoittamaan suuria suunnitelmia joka päivä. Usein aikaa täyttävät ne pienet asiat - kävely leikkipuistoon, nopea asiointi, kahvitauko, matka kauppaan tai vain pieni kierros raikkaassa ilmassa. Ja kaiken tämän keskellä pienten lasten elämä vaihtuu nopeasti.

Ylös - alas - Ylös!



Ja yhtäkkiä seisoo siinä lapsi lonkalla, laukku olalla ja ehkä muutamat takit, kahvikuppi tai ruokakassit toisessa kädessä. Sillä näin pienten lasten arki usein näyttää, joten voi olla mukavaa, että on jotain, mikä tekee kaikista niistä hetkistä hieman sujuvampia - mutta joka samalla mahdollistaa sen, että voitte jatkaa läheisenä arjen keskellä yhdessä!

Pienille jaloille, jotka haluavat löytää kaiken - ja suurille syleille, jotka ovat aina siinä, kun niitä tarvitaan!